Ole vastuullinen veneilijä – älä käytä myrkkymaaleja!

Kevään tullen moni miettii jo veneen kunnostusta ja veneen pohjan maalaamista. Myrkkymaalit kannattaa kuitenkin unohtaa, koska niistä on haittaa ympäristölle ja vesieliöille. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) suosittelee vaihtoehtoisten menetelmien käyttämistä veneen pohjan puhtaana pitämisessä.  Näitä ovat esimerkiksi veneen pohjan harjaaminen ja biosidittomat maalit.

Myrkkymaalit vaurioittavat vesieliöitä ja pilaavat maaperää

– Veneiden pohjissa käytettävät myrkkymaalit ovat erittäin myrkyllisiä ympäristölle ja vesieliöille. Suuri osa veneen pohjaan sivellyistä aineista liukenee vesistöön ja haittaa kalojen sekä muiden vesieliöiden lisääntymistä.  Myrkkymaalien kupari- ja sinkkiyhdisteet eivät hajoa luonnossa, vaan kertyvät vesistön pohjasedimenttiin ja sataman maaperään aiheuttaen pitkäaikaista haittaa, kertoo Tukesin ylitarkastaja Oskari Hanninen.

Myrkkymaalien käyttö sisävesillä on kiellettyä

– Ympäristölle haitallisten myrkkymaalien käyttö sisävesillä on ollut kiellettyä vuodesta 2005 lähtien, Hanninen muistuttaa.

– Sisävesillä ei edes esiinny merirokkoa tai muita kovakuorisia pohjaan kiinnittyviä eliöitä. Siksi myrkkymaalin käyttö sisävesillä on turhaa. Tarvittaessa veneen pohjaa voi suojata kovilla biosidittomilla maaleilla ja limoittuneen pohjan pestä puhtaaksi veneilykauden aikana mekaanisesti harjaamalla tai kauden jälkeen painepesurilla, Hanninen jatkaa.

Vaihtoehtoja myrkkymaaleille

Merellä merirokon kiinnittyminen veneen pohjaan voidaan estää ympäristöystävällisesti käyttäen vaihtoehtoisia menetelmiä myrkkymaalien sijaan. 

– Nosta vene välillä kuiville.

­– Puhdista pohja mekaanisesti harjaamalla ja/tai käyttämällä painepesuria tai pohjapesuria.  

– Suojaa veneen pohja valolta ja auringolta eliöiden pohjaan tarttumisen vähentämiseksi.

Veneen nostaminen ylös vedestä

Jos venettä säilyttää kuivilla esimerkiksi trailerin päällä, ei myrkkymaalaamiselle ole tarvetta. Satamaan tai omaan laituriin voi myös asentaa venenostimia, joiden päällä veneitä voi säilyttää. Venettä ei tarvitse säilyttää jatkuvasti kuivalla maalla, jo ajoittainen veneen nosto ja pohjan kuivuminen estää merirokon kiinnittymisen.  Venenostimien etuna on se, että vene voidaan säilyttää nostimen päällä myös talvella, jolloin erillistä talvisäilytyspaikkaa ei tarvita.

Mekaaninen puhdistus

Mekaaninen puhdistus on tehokas menetelmä merirokon ja muun kasvuston estämiseksi. Pohjan voi pestä käsin harjaamalla tai käyttäen harjapesuria. Suuremmille köliveneille soveltuva harjapesuri löytyy Hangon Itäsatamasta. Kölittömille veneille sopivia harjapesupalveluita on saatavilla hyvin eri puolilta rannikkoa. Harjapesurin pyörivät harjakset irrottavat pohjaan kasvaneen levän ja merirokon toukat. Mekaanisen pesun avulla pohja pysyy puhtaana, eikä myrkkymaaleja tarvitse käyttää.

Harjapesurit ovat tehokas tapa puhdistaa veneen pohja, mutta pohjan puhdistus onnistuu myös laiturilta käsin siihen tarkoitetuilla erikoisharjoilla. Kesästä riippuen 1–3 pesua kauden aikana riittää pitämään pohjan puhtaana merirokosta. Pohjan pesu kannattaa ajoittaa erityisesti heinä-elokuun vaihteeseen, jolloin merirokon toukat yleensä kiinnittyvät veneiden pohjiin.

Harjasmatot

Helppo ratkaisu kölittömille veneille on aisapaikkaan asennettava kölipeite tai harjasmatto, jonka päälle vene ajetaan. Venettä säilytetään peitteen päällä. Kölipeite muodostaa veneenpohjan ja peitteen väliin pimeän ympäristön, jossa veden vaihtuvuus on heikkoa. Tämä on epäedullinen kasvuympäristö merirokolle ja levälle, jolloin veneen pohja pysyy puhtaana. Osassa peitteitä on lisäksi harjaava pinta, joka irrottaa veneen pohjaan kasvanutta levää ja muuta eliöstöä.

Biosidittomat eliönestomaalit

Perinteisille myrkkymaaleille on tarjolla myös vaihtoehtoisia, biosidittomia maaleja. Yleensä vaihtoehtoiset maalit eivät yksinään riitä pitämään pohjaa puhtaana, vaan niiden rinnalla täytyy käyttää jotain mekaanista puhdistusmenetelmää. Laadukkaat biosidittomat maalit vaikeuttavat eliöiden kiinnittymistä ja helpottavat pohjan pesua.  Suosi kovia ja pitkäikäisiä maaleja.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)