• Etusivu
  • Farmi
  • Oppivelvollisuus pakottaa ammattiin – ilmaiset oppimateriaalit kyytipoikana

Oppivelvollisuus pakottaa ammattiin – ilmaiset oppimateriaalit kyytipoikana

Uusi vastaleivottu hallitusohjelma muutti koulutuspolitiikan suunnan. Nyt höllennetään kukkaron nyörejä ja rahaa on luvattu kaikille kouluasteille. Merkittävin uusi suunnanmuutos on oppivelvollisiän nostaminen kahdeksaantoista ikävuoteen toisella asteella. Kysymys kuuluu, voiko ammattiin pakottaa?

V asta kun ammatillisen koulutuksen uudistuksessa ollaan päästy vauhtiin ja valmistauduttu säästämiseen rahoitusleikkausten edessä, hallitusohjelma lupaa lisää rahaa myös toisen asteen koulutukseen. Suurin uudistus on oppivelvollisuusiän nostaminen kahdeksaantoista ikävuoteen. Se tarkoittaa ilmaisia oppikirjoja ja välineitä lukio- ja ammatilliseen koulutukseen. Hintalapuksi on arvioitu 180 miljoonaa euroa.

Uuden hallitusohjelman tavoite tältä osin on nopeuttaa työllistymistä sekä ehkäistä syrjäytymistä. Samalla halutaan taata tasa-arvon toteutuminen asuinpaikasta ja kotitaustasta riippumatta. Tämä on ollut suomalaisen koulujärjestelmän punainen lanka tähänkin asti.
Koulutuksenjärjestäjille luvataan oppivelvollisuuden laajentuessa täysimääräinen korvaus uuden velvoitteen käytäntöön viemisestä. Lukiokoulutuksessa se tarkoittaa opiskelijalle ilmaisia oppikirjoja. Ammatillisessa koulutuksessa on haasteellisempaa vetää raja, mihin ilmainen koulutus ulottuu. Tai varmastikaan sitä ei ole mietitty loppuun saakka.

Mihin ulottuu maa- ja metsätalouden ilmaiset oppivälineet?
Maa- ja metsätalouden koulutuksessa on valitettavan vähän ammatillista oppimateriaalia, kuten oppikirjoja, vaikka uusiutumistarve onkin suuri. Näin ollen alan opiskelijat eivät juuri hyödy maksuttomasta oppimateriaalista. Sen sijaan maa- ja metsätaloudessa on laaja repertuaari ammatin harjoittamisessa tarvittavia välineitä.

Opiskelijoille laaditaan nykyisin omia opintopolkuja ja kustannukset mukautuvat myös sen mukaan. Niinpä alan sisälläkin kustannukset voivat vaihdella koulutuksen suuntautumisen mukaan.

Esimerkiksi erittäin suositut B- ja C-ajokortit ovat opiskelijoille hieno mahdollisuus ja turvaa työllistymistä. Ne eivät ole olleet aikaisemmin pakollisia kustannuksia, koska ne ovat opiskelijan vapaasti valitsemia tärkeitä lisäopintoja. Koska ajokortti on ammatissa käytännössä välttämättömyys, tulisiko sen olla uudistuksen myötä ilmaista maa- ja metsätalouden opiskelijoille? Ajokortti kuuluu myös alan ammattitaitovaatimuksiin.

Eri alojen keskinäisessä vertailussa opiskeluvälineiden maksuttomuus eriarvoistaa, vaikka kyseessä on kaunis ajatus entistä paremmasta tasa-arvosta ja koulutuksen saavutettavuudesta kotitaustasta riippumatta. Tämä johtuu luonnollisesti eri alojen erilaisista oppivälineistä. Ravintola-alalla ne voivat olla esimerkiksi kokkiveitsiä. Metsäalalla siihen kuuluvat muun muassa metsässä tarvittavat turvavarusteet.

Tasaako eurot opintopolkuja ammattiin?

Kun ammatin valinnasta tulee velvoite, törmätään erittäin todennäköisesti kysymykseen, voiko ammattiin pakottaa. Entä jos valittu ala osoittautuu vääräksi valinnaksi syystä tai toisesta? Miten opiskelijat saadaan hakeutumaan opintovalintoihin niin, että aloituspaikat ja opiskelijat kohtaavat? Yksilön kannalta on todennäköisesti kyse motivaatiosta ja kyvykkyydestä opiskella. Koulutuksenjärjestäjän kannalta puolestaan on kyse suoraan näistä syntyvistä kustannuksista.
Miten opiskelijoiden opiskelumotivaatiota ylläpidetään, kun kyse ei ole vapaaehtoisesta opiskelusta vaan velvoitteesta? Nyt suunnitellulla lakiuudistuksella tähdätään syrjäytymisen ehkäisyyn. Mutta kohdistuuko eurot oikein oppivelvollisuutta korottamalla, kun vain pieni osa opiskelijoista kuuluu ryhmään, jotka eivät joko hakeudu ammatilliseen koulutukseen tai keskeyttävät jo aloitetun koulutuksen. Miten ratkaistaan keskeyttäneelle opiskelijalle maksuttomasti jo myönnetyt oppikirjat ja -välineet?

Uusi hallitusohjelma jättää siis paljon vielä avoimia kysymyksiä ennen kuin tavoitteet muuttuvat käytännöksi. Kiinnostavia muita kirjauksia ovat muun muassa opettajien määrän lisääminen ja takuu siitä, että opiskelun laatua seurataan ja siihen puututaan tarvittaessa. Tähän tähtäävä toimenpide on opiskelun varmistaminen viikon jokaisena arkipäivänä.

Hallitusohjelman kirjauksia:
• Oppivelvollisuuden pidentäminen
18 ikävuoteen
• Ilmaiset oppimateriaalit ja välineen lukioon ja ammatilliseen koulutukseen
• Opinto-ohjauksen lisääntyminen
• Sivistävien opintojen lisääminen
• Ruotsin kielen palauttaminen
pakolliseksi ylioppilastutkintoaineeksi
• Opintojen varmistaminen viikon
jokaisena arkipäivänä. Tämä voidaan
tehdä myös työssäoppimista lisäämällä.
• Rahoituksen lisääminen tutkimukseen ja korkeakouluopetukseen

TEKSTI Susanna Aro koulutusjohtaja MTK

kuvat depositphotos