PERINNEYMPÄRISTÖ VOIMALINJOJEN ALLA

Seinäjokista Maarit Valkamaa motivoi voimajohtoalueen läheisyydessä olevan perinneympäristön hoidossa luonnon monimuotoisuuden edistäminen, sillä luontoarvot kaikkineen ovat hänelle tärkeä asia omassa elämässään.

Laajojen viljelyaukeiden yllä erottuu suuri voimalinja, jonka vieressä on punainen tupa lammaslaitumineen. Kyseessä on Nurmonjokilaakson peltoaukeiden ja metsäselänteiden halki kulkeva Fingridin voimalinja Seinäjoella, jonka alustaa laiduntaa Maarit Valkaman lampaat.

Vuonna 2010 Valkama osti voimajohtoalueen vierestä 30 vuotta tyhjillään olleen tilan. Ensimmäiseksi umpeen kasvaneeseen peltoon raivattiin lammasaitoja varten kapeat käytävät, jonka jälkeen lampaat pääsivät raivaustöihin. Tuore paju koukutti märehtijät siinä määrin, että raivaussahan ääni toimii edelleen lauman ruokahalun herättävänä signaali. Laidunhistoriaa tilalta löytynee myös aikaisempien omistajien ajoilta, sillä vanhaa piikkilankaa on löytynyt raivausten yhteydessä.

Ensimmäisen oman lampaan Valkama hankki vuonna 1985, ennen sitä mummolassa lehmiin tottunut tyttö oli vuokrannut naapurin navetasta oman hoitolehmän. Eläintenpito ja etenkin koiraharrastus on lähellä emännän sydäntä. Tällä hetkellä Valkaman tiluksia laiduntaa 19 ahvenanmaanlammasta sekä muutama vuohi.

Perinneympäristöjen määrä vähentyy

Niiton ja laidunnuksen kaltaisten perinteisten maankäyttötapojen synnyttämät arvokkaat elinympäristöt eli perinnebiotoopit ovat vähentyneet maatalouden muutosten seurauksena. Tämä on johtanut niillä elävien kasvi- ja eläinlajien voimakkaaseen vähentymiseen. Lähes neljäsosa Suomen uhanalaisista eliölajeista pitää perinnebiotooppeja ensisijaisena elinympäristönään. Säännöllisen niiton ja laidunnuksen myötä alueelta poistui ravinteita, jolloin niukkaravinteisia kasvupaikkoja suosiville kasvilajeille muodostui sopivia elinympäristöjä.

Samalla menestyivät myös yleensä muiden varjoon jääneet matalakasvuiset kasvilajit. Kasveja seurasivat niitä hyödyntämään erikoistuneet hyönteis- ja muut eläinlajit. Näin kehittyi perinnebiotoopeille tyypillinen monipuolinen eliölajisto.

Koska perinnebiotoopit ovat syntyneet ihmistoiminnan vaikutuksesta, myös niiden säilyminen vaatii jatkuvaa hoitoa. Sen loppuminen johtaa usein nopeasti rajuihin muutoksiin umpeenkasvun ja lajiston köyhtymisen myötä. Perinnebiotooppien hoidon vähentymiseen on monia syitä, mutta usein taustalla on niiden käyminen tarpeettomiksi.

Karjatalouden keskittyminen on vähentänyt saatavilla olevien laiduneläinten määrää sekä laidunten tarvetta, eikä kaikilla tiloille ole enää laiduntajia omasta takaa. Perinnebiotooppien hoito on työvaltaista, eikä ympäristökorvausjärjestelmän tuoma byrokratia aina houkuttele. Motivaatio hoitoon täytyy siis löytyä muualta.

Valkamaa motivoi alueen hoidossa luonnon monimuotoisuuden edistäminen, sillä luontoarvot kaikkineen ovat hänelle tärkeä asia omassa elämässään. Ilahduttavaa on myös oman kädenjäljen näkeminen maisemassa sekä perhosten, kasvien ja muiden eliöiden lisääntyminen vuosi vuodelta.

– Kimalaiset ovat lisääntyneet pajukoissa ja alueella on havaittu muun muassa korppeja, kanahaukka, liito-orava, lepakko, kettu, metsäkauriita ja hirviä, Valkama luettelee alueen monipuolista eläinlajistoa. Avoimuuden lisääntymisen myötä laitumella elintilaa ovat saaneet muun muassa ahomansikka, harakankello, nurmitädyke, ojakärsämö, apilat ja suolaheinät. 

Ahvenanmaanlampaat ovat muiden alkuperäisrotujen tapaan hyviä maisemalaiduntajia.

Fingrid tukee perinneympäristöjen hoitoa

Puolen hehtaarin kokoisen hoitoalueen sopimus on alkanut vuonna 2018. Alue on ollut vajaa kymmenen vuotta sitten umpeen kasvanutta vanhaa peltoa, jossa edelleen kasvaa osittain kookasta pajukkoa.  Pajupensaikkoa on jätetty lampaiden suojaksi ja kaluttavaksi sekä hyönteisten ravinnoksi. Puhdistusniittoa tehdään tarvittaessa.

Pystyyn kuollutta pajua on raivattu laidunalueen perustamisen jälkeen vähitellen, juurakoita säästetään hyönteishotelleiksi. Lepakoille on rakennettu oma pönttönsä heti pihaportin tuntumaan.

Valkaman laitumella hoidon ensisijaisena tavoitteena on maiseman avoimena pysyminen. Alkuperäisrodut ovat hyviä maisemalaiduntajia, koska ne syövät tarkasti laitumen puhtaaksi ja pajut ovat niille erityistä herkkua.

UHMA-hankkeen kesäkuussa järjestämille laiduntreffeille aktiivisesti osallistuivat lampaista muun muassa Pulmu, Piisku ja Ira. Myös pihamaalla käyskentelevät vuohet lähtevät kutsusta kuuliaisesti köpöttelemään emäntänsä perään.

Valkaman mielestä Fingridin tuen hakuprosessi oli helppo. Hakukaavake oli selkeä ja yksinkertainen, eikä prosessi ollut liian byrokraattinen. Tuki saisi kuitenkin olla korkeampi houkutellakseen paremmin hakijoita sekä kattamaan alueen aitauskuluja.  Petoaita olisi monessa kohteessa tarpeellinen.

– Asiantuntijan kanssa yhdessä kartoitettiin alueen kasveja ja laadittiin kasviluettelo, minkä jälkeen hakemuksen täyttäminen oli itsenäisesti helppo tehdä. Sopimuksen myötä Fingrid toimitti kyltit hoitoalueelle ja yhteydenpito on toiminut vaivattomasti.

FINGRIDIN PERINYMPÄRISTÖJEN HOIDON TUKI Tuen tavoitteena on lisätä ja elvyttää perinneympäristökohteita sekä innostaa maanomistajia ylläpitämään voimajohtoalueiden maisema- ja luontoarvoja. Tuen määrä on 300 €/ha per tukikausi (3 v). Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että alue on vähintään 0,3 ha, se on maisemallisesti ja luonnon kannalta arvokas perinneympäristö ja sijaitsee voimajohtoalueella ja että aluetta hoidetaan suunnitelman mukaisesti, niin että määriteltyjen kriteerien kautta arvotetut asiat säilyvät ja paranevat. Tukea voi hakea

Valkama hoitaa puutarhansa vieressä olevaa luonnonlaidunta ja lampaita harrastusmielessä, pääelinkeinona on kuitenkin oma tilitoimisto.  Tila ei saa pienen kokonsa vuoksi maataloustukia, mutta tavoitteena ei ole laajentaa, sillä pieni laiduntila on Valkaman mielestä ihanteellinen juuri tällaisena. Tukijalkoja pääelinkeinolle on tästä kuitenkin syntynyt. Valkama on kasvattanut ja kouluttanut muun muassa GreenCare -yrityksille kesyjä ja helposti lähestyttäviä hoivalampaita.

– Luonne ja terveys ratkaisee, miten lampaat työllistyvät tällaisissa tehtävissä. Vanhimmat ja rakkaimmat lampaat tilalla ovat olleet parhaimmillaan yli 10-vuotiaita.

UHANALAINEN MAASEUDUN LUONTO HOITOON YHTEISTYÖLLÄ (UHMA)- hanke

UHMA-hankkeen tavoitteena on kartoittaa pohjalaismaakuntien luonnonhoidon nykytilaa ja mahdollisuuksia sekä edistää uhanalaisten maaseudun luontokohteiden hoitoa. Hanketta toteuttaa neljän pohjalaismaakunnan alueella Etelä- ja Keski-Pohjanmaan ProAgriat / Maa- ja kotitalousnaiset yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja Metsähallituksen kanssa. Hanke rahoitetaan EU:n maaseuturahaston tuella.