Farmi

Humalan viljely kehittyy – missä nyt mennään?

Teksti: Luke Kuva: Merja Hartikainen

Kotimainen humala kiinnostaa niin panimoita kuin viljelijöitäkin. 

Luonnonvarakeskus (Luke) tutki tuhat kansalaisten lähettämää näytettä suomalaisista humalista, joista parikymmentä on valittu viime syksynä alkaneeseen viljelykokeeseen. Osaa valituista humalista on käytetty oluen, siman tai sahdin valmistuksessa vuosikymmeniä.

Suomessa humalaa on viljelty vuosisatoja, mutta viljely lähestulkoon katosi tuontihumalan takia 1850-luvulta alkaen. Pienpanimoiden määrän kasvaessa 2010-luvulla kiinnostus käsityöläisoluisiin kasvoi. Samalla monet panimot ja viljelijät esittivät Lukelle toiveen saada Suomen olosuhteisiin sopeutuneita humalia pelloille viljeltäväksi.

Suomen lyhyt kasvukausi ja kesän pitkän päivän olosuhteet eivät sovi ulkomaisille humalalajikkeille, jotka useimmiten aloittavat kukintansa vasta elo-syyskuussa. Tällöin satoa ei ennätä muodostua.

Suomalaista humalaa oluenpanoon

Luke on pyrkinyt vastaamaan haasteeseen kuuluttamalla Suomesta yhä löytyviä, käpyjä tuottavia humalia vuosina 2017–2018. Tavoitteena on ollut löytää oluen panoon sopivimmat ja geneettisesti ainutlaatuiset kasvikannat. Tuhat tutkittua suomalaista humalaa ovat osoittautuneet geneettisesti erilaiseksi kuin saatavilla olevat jalostetut lajikkeet. Paitsi perimää, myös humalien oluenpanon kannalta tärkeitä kemiallisia ominaisuuksia on tutkittu kansalaisten lähettämistä käpynäytteistä. Isomeroituneet alfa-hapot antavat oluelle sille tyypillisen katkeruuden ja olutta maustetaan humalan sisältämien aromaattisten yhdisteiden avulla.

– Suomalaiset humalat on luokiteltu niiden haihtuvien aromiyhdisteiden perusteella neljään eri pääprofiiliryhmään, joista kustakin on valittu humalia jatkotutkimuksiin. Näin valittaviin lajikkeisiin saadaan jatkossa erilaisia aromeja. Jatkossa tutkimme kemiallisten ominaisuuksien lisäksi käpyjen aistinvaraista laatua, arvioi analyyseista vastannut tutkija Juha-Matti Pihlava Lukesta.

Humalan taimia tuotantoon

Lukessa nyt alkaneiden kantavertailu- ja viljelykokeiden tavoitteena on valita viidestä seitsemään  viljelyllisesti ja oluenpanon kannalta parasta humalaa taimituotantoon. Lukelle on kertynyt koeviljelyjä perustettaessa tietoa siitä, miten humalanviljelys on mahdollista perustaa Suomessa käytännössä. Tämä on tärkeää, koska meillä Suomessa on toistaiseksi hyvin vähän kokemusta ammattimaisesta humalan viljelystä.

Taimituotannon ja viljelyn kannalta on haastavaa, että humalan kasvitaudit voivat pahimmillaan aiheuttaa merkittäviä satotappioita.

– Luke on tuottanut viljelykokeisiin viruksista puhtaita taimia ja jatkossa tavoitteena on saada myös taimistoille laadukasta lisäysmateriaalia, tutkija Jaana Laamanen Lukesta toteaa.

Paitsi oluena humalaa voitaisiin hyödyntää muissakin tuotteissa. Tämä lisäisi humalanviljelyn kannattavuutta. Varsinkin viljelysten perustamisen suuret kustannukset näkyvät tuotannon kannattavuudessa usean vuoden ajan. Humalasta voidaan käpyjen lisäksi hyödyntää myös varret ja lehdet. Varsien kuituja voidaan hyödyntää erikoistuotteissa ja esimerkiksi lehdet sisältävät tehokkaita antioksidantteja, joita voi käyttää ruoan ainesosana parantamaan säilyvyyttä.

<< Palaa edelliselle sivulle